Siirry pääsisältöön

Desuconista, juontamisesta ja kritiikin antamisesta. Ja katosta laskeutuva Jussi Kari.

No mutta hei taas, blogi. En edes muista milloin viimeksi kirjoitin tänne itse (korjailin kyllä Candyn viimeisintä tekstiä). 

Desucon 2014Tosiaan, Desucon tuli, oli ja meni. Matkasimme Candyn kanssa Lahteen jo perjantaina iltapäivästä autolla ja ehkä maailman surkeimmalla radioyhteydellä varustettuna. Jätimme kyytiläisemme Sibeliustalolle, ja jatkoimme siitä hotellille tunkemaan kaikki tavaramme odotettua pienempään (mutta silti tarpeeksi isoon) huoneeseemme ja huristelimme takaisin Sibbelle. Minä nappasin badgeni, Candy rannekkeensa ja jäimme ulos odottelemaan Puncosin Lazulista joka oli tuomassa kirpparille tavaraa ja katsomaan avajaiset sekä Jussi Karin luennon. Avajaisten loputtua suuntasimme Candyn kanssa Kulmahammastyöpajaan, mistä mukaan tarttui reilusti tietoa ja pieni klöntti polymorph-muovia. Candy sai omasta möykystään aikaseksi jopa kunnon kulmahampaat, omani jäivät aina jommaltakummalta puolelta vammaamaan joten totesin, että taistelu jatkukoon myöhemmin kotona. Jättimäiset kiitokset työpajaa pitäneelle jesmolle!
The Queen Bee
Kumpikaan minä tai Candy emme olleet perjantaina cosseissa, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni rytmipelipisteellä ja tanssahtelin (harvinaisen huonosti) Senbonzakuran. Samaisella pisteellä hengatessamme päädyin törmäämään kaveriini Alexiin ja samalla tuli kysyttyä asiaa, joka oli Lazulista häirinnyt jo hetken: kenen Project Diva oli tuotu Desuun. Vastaus saatiin ja sanoin, että Lazulis saapuisi paikalle puhumaan asiasta itse. Jussi Kari kuitenkin päätti jutella ilmeisesti itsensä lisäajalle, jonka seurauksena päätin hetkeksi karata hakemaan leipää Green Roomista. Noh, tietenkin tässä välissä oli jo rytmipelien vastaava hävinnyt ja Lazulis saapunut, mutta homma kuitenkin saatiin selvitettyä ja Lazuliksen minicontroller pääsikin sitten kansan kokeiltavaksi lauantaina ja sunnuntaina. Törmäsin myöskin ihan puhtaan sattuman kautta vanhoihin tuttuihini Daliniin ja Ennaahiin, jotka olivat seuraavaksi suuntaamassa samaan suuntaan kuin minäkin (Candy raahautui mukaan koska syyt): Iriksen keskustelupiiriin Miksi cosplayaajat ovat perseestä?. Lukekaa Irtsan omin sanoin piiristä täältä.

Sanottakoon, että en ole varmaan koko elämäni aikana viitannut niin paljon ja innokkaasti. Candy kärsi vieressäni vessahädästä, juotuaan nerokkaana lapsena kahvia juuri piirin alettua. Jossain välissä keskustelun kieli vaihdettiin englanniksi, koska paikalla oli muutama ruotsalaisvahvistus, ja siinähän sitten hablattiin aiheista kuten Heroes of Cosplay, itsetehty vs. tilattu/ostettu/lainattu asu, Ruotsin ja Suomen väliset skene-erot, skenen jäsenten välinen kunnioitus, kritiikin antaminen, moraalikysymykset ja mitähän vielä. Melkein kaikki piirin loppuun paikalle jääneet totesivat, että tämä tarvitaan uudestaan joskus koska piirille varattu kaksituntinen ei todellakaan riittänyt. Loppuilta meni syödessä snägäriltä 2,90€ maksaneita ranskalaisia (jotka oli aivan sairaan hyviä ja niitä oli PALJON) hotellihuoneella ja viimeistellessä Cure Berryä ja Linkiä. Nukkumaan taidettiin päästä siellä lähempänä yhtä.

Lauantai
Lauantai alkoi todella dorkasti. Hotellilla ei ollut aamupalaa, ja me, sekä varmasti monet muutkin conittajat, jouduimme marssimaan läheisimpiin kauppoihin hakemaan ruokaa ja jättämään kuitit hotellin respaan. Ruokaan menneet rahat toki hyvitettiin mutta voi että otti päähän kun oikeasti olisi tarvinnut sen hotelliaamiaisen että jaksaa. Minä olin jo tässä vaiheessa saanut meikit naamaan mutta Candy sai laitettua itsensä kuntoon vasta Desun pukkarissa (en tajunnut ottaa aikaa mutta kauan me siellä kyllä hengattiin). Muutama tuttu oli myös vaihtamassa cosseihinsa samaan aikaan ja oli aika riemastuttavaa törmäillä mm. Emmiin, yläastetuttuuni jonka kanssa törmäillään melkeen joka conissa ja iki-ihanaan PC:n Sannaan ja kumppaneihin. Pukkarista suunnattiin shoottaamaan Linkiä Sibben pihalle (niitä kuvia tulee tänne sitten myöhemmin). Ehdin kuvailla myös klippejä CMV:heni (jonka linkkaan tämän raportin loppuun hähää).

Nimeäsi en tiedä mutta sinua oli kiva salakuvata! : D
Kagura sarjasta Inuyasha
Aikanaan Punumi ja Lazuliskin pääsivät pukkarista ja sitten alkoi heidän metsästämisensä Metsähallin väenpaljoudesta. Itse olen sopivan sokea, mutta onneksi on ekstra-pari silmiä ja Candy bongasi aika nopeasti Punumin ja Lazin. Candy erosi iloisesta ryhmästämme tässä välissä ja lampsi piirustuskilpailuun, kun me kolme taas siirryimme ulos jotta tytöt saisivat vihdoin hengittää. Hetki siinä hengattiin, minä kuvailin lisää CMV-klippejä ja sitten siirryttiin uudestaan Sibben ruohikoille kuvaamaan Punumin Harua ja Lazin Paronia. Kun saatiin kuvattua loppuun, minä luovuin suosiolla Berryn korkkareista ja kipittelin sukkasillani sisälle. Desusää saapui, joka samalla tarkoitti sitä että minä vaihdoin siviileihin. Asetuttiin istuksimaan siihen Pääsalin ja kirpputorin väliin ja siinä sitten hengatessa Ilona mokoma bongasi Punumin Harun ja eikun Hall Cosplayhin vaan. Lazu siinä sitten kysyi, että luulenko Punumin sijoittuvan. Totesin vaan, että "ei se sieltä ilman sijotusta lähde", kuten ei lähtenytkään. Kutinani ei taaskaan ollut väärässä : D

Eurocosplay oli harmistuttavan lyhyt tänä vuonna. Voitto meni juuri sinne, minne sen pitikin, mutta muuten kisa oli jotenkin ponneton. Voitte katsoa viisi kuudesta (5/6) esityksestä täällä (muistikortista loppui tila kuudennen esityksen alkumetreillä ;__; toivottavasti joku muu kuvasi sen ja lataa sen Tubeen!). Karsintojen ja Hallin loputtua alkoi jännittäminen, miten sijoitukset ja voitot jakautuvat. Hallin Top 3, erityisesti voittaja, oli aivan mahtava, ja jokainen todellakin ansaitsi sijansa. Samoin kävi myös Eurocosplayssa, vaikka kisaajia olikin tosiaan niin harmistuttavan vähän.

Minulla ja Punumilla oli illalla enää vain yksi ohjelma, luento Poika, kissa ja ystäväkirja, mihin halusimme mennä, mutta EC:n loputtua siihen oli vielä reilusti aikaa. Kipitinpä siinä sitten Pääsalista ulos päästyäni creepynä fanityttönä onnittelemaan Rimppua, ja siitä sitten kamalaa vauhtia Punin ja Lazin kanssa minuutin päästä sulkeutuvalle taidekujalle. Loppuaika ohjelmaa odotellessa meni aikalailla erinäisiä upeita cosseja CMV:heni kuvaten ja käppäillen ympäriinsä.

Todistekuva! Me oikeasti olimme siellä!
Poika, kissa ja ystäväkirja-luento herätti vahvoja tuntemuksia, oli todella mukavaa kuunneltavaa ja nyt tekeekin sitten mieli katsoa Natsumen kaikki neljä kautta uudestaan. Ohjelman jälkeen odoteltiin että mitä ihanin Desusää hellittäisi ja pääsisimme ajelemaan hotellia kohti, snägärillä poiketen. Ruoan jälkeen säädinkin sitten Pantya kuntoon sunnuntaita varten, mutta yötöiksi meni taas.

Sunnuntai
Sunnuntai alkoi onneksi hotelliaamiaisella, jota ilman oltaisiin varmaan jouduttu jonkunsortin puutetilaan. Candy heitti minut Sibbelle, koska minun piti olla bäkkärillä tapaamassa esityskilpailun kisaajat ennen klo 11 alkavaa Cosplayesityskisaa. Aloitin etsimällä Ilonaa Metsähallin puolelta, mistä sain tietoa tämän oleilevan jo bäkkärillä. Suuntasin sinne kohdatakseni ensimmäisenä ovesta sisään astuttuani kolme paidatonta miestä, jotka briefasin juontoni taustaideaan kaikessa rauhassa. Hiljalleen alkoivat loputkin kisaajat saapua paikalle ja juoksin sitten ees taas kertomassa kaikille miten olin suunnitellut kisojen kulkevan. Ehkä 15 min ennen kisojen virallista alkua heitin Pantyn niskaani muutamassa minuutissa ja selvittelin Ilonan ja tekniikan kanssa mikrofoni-juttuja.

Juonto oli ensimmäiseni ikinä, mutta omaksi hämmästyksekseni en stressannut lavalle menoa juuri lainkaan. Pikkuisen lenteli perhosia mahassa kun näin salin täyttyvän ihmisistä, ja tiesin että hetken kuluttua olisin lavalla kaikkien näiden silmäparien edessä. Kuitenkin perinteisten teknisten vikojen ansiosta pieninkin stressinhäive hävisi, ja pystyin nauttimaan lavalla olosta. Ilona oli ilmoittanut minulle, että saisin tehdä juonnosta niin pitkän kuin haluan, ja kun launtai-iltana sain tietää, että minulle ilmoitetut 6 kilpailijaa olivatkin vähentyneet neljään, oli minun pakko keksiä jotain jolla pidentää muuten ehkä 30 minuuttiseksi jäävää kisaa.

Kisa kulki eteenpäin ja juontoni pääpointti, jokaiselle kisaajalle/kisaajaryhmälle tekemäni pikkuhousut, saavuttivat "omistajansa" esitysten päätyttyä. Esitin kisaajien kysymykset pienen keskustelun lomassa, ja briefauksesta oli hyötyä ja huvia koska pystyimme kisaajien kanssa heittämään huulta suuntaan jos toiseenkin. Aikaanaan saapui kisaajien yhteiskuvan aika, mutta en kuitenkaan halunnut antaa ohjelman päättyä tähän. Joten järjestin extempore välishown. Tekniikan ja cosplaymammojen ja -pappojen sekä Ilonan kutsumisesta lavalle voidaan osittain kiittää erästä tekniikkaan kuuluvaa henkilöä (jonka nimeä en koskaan saanut pysymään päässäni) joka antoi alkuperäisen idean, mutta tottakai vastaavien kutsuminen lavalle on minun vastuullani. Conilaulun laulattamisen idea taas tuli siinä samalla, kun vastaavaporukka tanssahteli yhden laulaessa samalla. Oli mukava huomata, että ihmisillä on uskallusta tulla lavalle kun siihen annetaan mahdollisuus. (Menkää toki kisojen yhteydessäkin lavalle! Ei se oikeasti ole kamalaa!)

Kuitenkin, mitä internet antaa minun ymmärtää, yleisö jakautui kahtia ilmeisesti tämän loppushow'n aikana. Toiset pitivät ja nauttivat, toiset vihasivat sydänjuuriaan myöten. Tähän mennessä olen nähnyt/saanut 5 palautetta juonnostani internetissä. Kolme näistä olivat negatiivista palautetta, 2 positiivista. Nimet jätettäköön mainitsematta, mutta yksi asia minua on vituttanut sunnuntaista lähtien:

Yhteenkään näistä kolmesta näkemästäni negatiivisestä kritiikistä ei sisällytetty rakentavaa palautetta. Ei yhtäkään parannusehdostusta, ei yhtäkään vinkkiä. Enkä vain voi ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Jos kerta on aikaa ja energiaa haukkua toisen vaivannäköä ja tekemisiä, eikö samaan hengenvetoon voisi sitten sisällyttää jonkinlaista rakentavaa palautetta? Onko liikaa vaadittu, että samalla, kun ihminen miettii mitä vikaa tai mitä hyvää jossain asiassa on, tämä voisi samalla miettiä, miten sitä voidaan parantaa? Koska ilmeisesti tiedät, mitä olisit kaivannut, jos löysit jotain moitittavaa. Miksi et sitten mainitsi sitä kommenttisi ohessa?

Olen nyt sunnuntain iltapäivästä asti ollut hyvin pahalla tuulella, joka harmittaa suunnattomasti. Enemmän harmittaa sen vuoksi, että ne kaksi todella ihanaa kehua jotka sain, eivät tunnu nyt miltään. Viimeiset kuusi päivää olen viettänyt vain miettien sitä, miten paskan juonnon vedin, miten paskoja vitsejä tein, miten huono olen kaikessa, miten huono idea oli yrittää jotain uutta ja erilaista. Kaikki tämä sen takia, että kukaan ei ole vaivautunut mainitsemaan kommenttiensa ohessa, missä voisin parantaa. Ja ehdin jopa hetken olla tyytyväinen juontooni, kun kisat olivat loppuneet.

Avaan nyt hiukan sitä, miten minä reagoin negatiivisiin kommentteihin, joissa ei ole rakentavaa palautetta. Jos cossiani haukutaan, mutta henkilö ei tarjoa parannusehdotuksia, oletan että kaikki cossisani on paskaa. Jos kirjoittamaani tekstiä kritisoidaan, mutta huonoja kohtia ei mainita, oletan että koko tekstissä ei ole mitään hyvää, ja että on parempi etten koskaan kirjoita mitään. Kuitenkin, jos näihin negatiivisiin kommentteihin sisällytetään jotain, mistä voin ottaa opiksi, ei ole väliä vaikka minut haukkuisi suoraan helvettiin. Jos voit sanoa edes yhden asian, miten parantaa, niin sano se. Ihminen on toisinaan sokea omille virheilleen, ja silloin on reilua ja kohteliasta toista kohtaan osoittaa tälle nämä virheet ja miten ne voi korjata. Vaikka parannusehdotuksesi olisi sinun mielestäsi ihan turhanpäiväinen tai vaivaisen pieni, voi se toiselle merkitä paljon, jos tämä ei itse ole asiaa tullut edes ajatelleeksi.

Irtsan keskustelupiirissä puhuimme yhdessä vaiheessa siitä, että jos ei ole hyvää sanottavaa, eikä rakentavaa palautetta annettavana, niin älä sano mitään. Tämä on asia, joka tässä skenessä pitäisi oikeasti saada iskostettua ihmisten päihin. Mitä enemmän me vain solvaamme toisiamme, sitä pahempi meidän kaikkien on aikanaan olla. Miksi meidän on pakko jättää ajatteluprosessimme kesken, kun ihan hyvin voisimme jalostaa tuntemuksemme ja ajatuksemme palautteeksi, josta voisi olla hyötyä? Jos tuntuu siltä, että Suomen skenen cosplayn taso on laskenut, niin miksi ei jaettaisi tietojamme ja taitojamme, ja sitten nautittaisi kun taso nousee? Jos kisojen lyhyys haittaa kisaajakadon vuoksi, miksi emme jakaisi omia, toteuttamattomia esitysideoitamme muiden kanssa, ja nauttisi pidemmistä kisoista aikanaan?

Älkää ymmärtäkö väärin: kaikilla on oikeus mielipiteeseensä. Toivoisin vain, että nämä mielipiteet tuotaisiin esille rakentavasti. Lopetan tämän tekstin nyt antamalla teille jotain (toivottavasti) kivempaa katsottavaa, kuin minun parisataa sanaani kirjoitettuna Arialilla fonttikoolla 12.