Siirry pääsisältöön

Cosplayn anatomia

Onko cosplay tosiaan vain ompelua, peruukin leikkuuta, hiuslakan ja rahan suurtuhlausta ja pelkkää teiniangstia? Vai voiko siinä olla muutakin niiden lisäksi?
Cosplay on omituinen harrastus. Siinä yhdistyvät kädentaidot, urheilu, tiedonetsintätaito, näytelmätaide ja budjettisuunnittelu. Se on uljas harrastus nörttipiirien alakulttuureissa, harrastus joka vaatii hyvän pinnan ja

Cosplayn harrastaja siis tekee aika paljon sen lisäksi, että ompelee kolmelta aamuyöllä silmät ristissä sitä yhtä ainoaa kirottua saumaa joka ei vaan voi mennä oikein. Kerron teille nyt tarinan pienestä cosplayharrastajasta, varokaa salakavalia lainausmerkkejä.

Pieni cosplay-harrastaja joutuu ensin etsimään referenssikuvia joista näkyy mieluiten joka ikinen sauma ja tikkaus, painokuvio ja nappi. Innostus on pilvissä ja ollaan peppu pinkeänä onnellisia ja kaikkialla lentää leivoskissoja ja pinkkejä yksisarvisia.

Tämän jälkeen pienen cosplay-harrastajan on suunniteltava budjettia, joka useimmiten ylittyy helposti ja nopeasti. Pieni cosplayharrastaja tekee ostoslistan, kävelee kangaskauppaan, ja etsii mahdollisimman halpaa palasta kangasta. Väri: ehta-keltaisen-viheriäinen. Noin kahden ja puolen tunnin etsinnän jälkeen pikkuinen löytää jotain edes etäisesti referenssikuvan väriä muistuttavaa, ja suuntaa kassalle etsittyään muutkin ostoslistan tavarat. Kohti kotia suuren kassin ja kunnioitettavan päänsäryn kanssa.

Nyt pikkuisemme pääsee vaiheeseen joka aiheuttaa paljon päänsärkyä, stressiä ja itkupotkuraivareita eli asun kaavoitus ja valmistaminen. Pähkinänkuoressa ompelua-kolmelta-aamuyöllä-silmät-ristissä. Pikku cosplay-harrastaja itkee ties kuinka monelle epäonniselle perheenjäsenelle, ystävälle, puolitutulle ja täysin tuntemattomalle ihmiselle siitä, kuinka mikään ei onnistu, selkä, hartiat ja niska on kipeä, sormet turrat ja haavoilla ja palovammaiset eikä mikään ole kivaa.

Nyt, asu on viimein valmis kaikesta päänsärystä ja stressistä ja tyhmyydestä huolimatta. Pieni cosplay-harrastajamme on taas iloinen ja kaikki on ihanaa ja vaaleanpunaista jne jne. Innostus elämään ja harrastukseen on palannut ja koska asusta tuli niin hieno, tahtoo cosplay-harrastaja mennä coniin se päällään.

Jälleenkerran lasketaan säälittävät rinkulat lompakon pohjalta yhteen ja lähdetään coniin. Puku on päällä, peruukki on hyvin, meikit kunnossa ja silti, ei pieni cosplay-harrastaja tunne oloaan hyväksi. Ihmiset katsovat kadulla ilkeästi ja isot, pelottavat, kokeneemmat cosplay-harrastelijat katsovat oudoksuen pikkuisen asua. Nyt on pikkuisella paha mieli. Mutta onneksi löytyy muutama mukava kameran kanssa toheloija jotka iskevät kulman takaa huutaen saavatko ottaa kuvan. Pikkuisen coni on pelastettu, ja angsti loppu ainakin siihen asti että nälkä iskee.

Conin loputtua pienokaisen mieliala on hyvä - moni otti kuvia, asusta tuli mukavaa palautetta ja sai muutaman uuden ystävänkin. Kaikki kipu, ahdistus, stressi ja on unohtunut kuin toissaviikkoinen leipä, ja vain innostus harrastusta kohtaan pysyy mielessä kun koko matka aloitetaan jälleen alusta.

Toisin sanoen, cosplay on kädentaitojen suursinfonia jossa pääosissa ovat raha, hermot ja teinidraama. Loppu.